Smile wrote:


Kävin presidentin poikkeusluvalla armeijan 10-vuotiaana.

Parolannummi I/03, 362vrk.

Kyllä se on juuri näin mitä muutama kaveri on jo tässä ketjussa sanonu, että aika todellakin kultaa muistot. Loppujen lopuks parhaita hetkiä oli ne, millon otti päähän niin maan prkleesti... eihän sitä sillon tietenkään tajunnu, mutta näin se on. Todella upee fiilis, kun porukalla hajoillaan metässä, ja ottaa niin paljon päähän ettei jaksa enää ku nauraa: on kylmä ja märkä, nälkä, väsyttää ja mitä muuta siihen nyt voi vielä keksiä. Kevyessä it-patterissa ainakin asemanvaihto just sillä hetkellä kun teki niin pirusti mieli levätä oli aika syvältä... Oma pahin peikko tais kuitenkin olla rynkyn etutähtäin, joka AINA kumartuessa heilahti joko A) poskeen B) silmäkulmaan C) nenänvarteen. Myös poterovartio -25 pakkasella koetteli sitä **tutusrajaa aika tehokkaasti... jälkeenpäin kuitenkin huvittavia kokemuksia, niin sairaalta kuin se kuulostaakin :)

Armeijassa viihtymiseen vaikuttaa todella moni asia. Palveluspaikka, yksikkö, skapparit (eli kantahenkilökunta), muut varusmiehet (tupakaverit ja johtajat) jne. Itelle alussa pahinta oli varmaan just semmoset tyypit, joita ei olis siviilissä kestäny hetkeäkään. Intissä ku ei juuri voi valita, kenen kanssa on tekemisissä. Siellähän sitä viimeistään näkee todellisen läpileikkauksen omasta ikäryhmästään. Kyllä joutu sitte useammanki kerran hajoileen joidenkin täysien keilojen kanssa. Toisaalta taas, niinkuin Lappis totesi, paras puoli oli ehkä ne inttikaverit ja sellanen tietty ryhmähenki (tääkin riippuu taas niin paljon siitä porukasta).

Kyllähän se armeija myös kasvatti ja opetti jonku verran, ei sitä voi kiistää. Yks asia mikä siellä kannattaa heti oppia on se, että lakkaa kyselemästä että miksi jotain tehdään ja miksi se tehdään niin tai näin. Vaikkei sitä fyysisesti koskaan ääneen kysyisi, niin jo oman mielenterveyden kannalta on fiksumpaa olla ajattelematta niitä asioita, koska järkevää vastausta tuskin kukaan koskaan löytää :) (tarkoitan siis pinkkoja, punkkia yms. pikkujuttuja joita hierotaan ja hierotaan...) Epätoivon tekstissä oli kanssa pari hyvää pointtia sitkeydestä ja itsehillinnästä. Ite tajusin ainakin sen, että ihminen jaksaa oikeesti mitä vaan jos vaan haluaa. Pitkät ja rankat marssit oli oikeesti pitkiä ja rankkoja, mut se fiilis perillä oli aivan mieletön...

Kaikille inttiin menijöille ja sitä pelonsekaisin tuntein odottaville voin vaan sanoa, että ei se oikeesti oo paha paikka. Varsinki, jos osaa asennoitua oikein. Huonommallakin fyysisellä kunnolla pärjää oikein mainiosti, jos asenne on kohallaan. Ite ainakin johtajakaudella arvostin niitä, jotka oli selvästi huonompia joissain asioissa, mutta oikeesti yrittivät. Nakkisuojassa sluibailevat kaverit taas sai pahimmat nakit, ainakin multa, ja tahallaan alisuorittaville ei juurikaan multa pointseja herunu... Joskus tietysti on rankkaa ja harmaata, mutta on siellä hyviäkin hetkiä, ja paljon. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

PS. töissä on kai tylsää

Nyt alkaa olla komiasti voiton pualela, vajaat 50 aamua jälellä ja niistäki meleke puolet lomila..

Puolela vuojela selvisin loppujen lopuksi, mikä kyllä on iha nokko.. Aika lepposta hommaa tua on ampumaradan varastomiehenenä.. Aika kuluu töllötintä vahatessa, kahavia juodessa ja sohvalla rötvätessä.. Ja välilä erinäisiä asioita rikkoessa ja polttaessa..Illat taas kuluu sitten salila,uimasa yms..jotta kunnosaki pysys. Viikonloput menee tehokkaasti lätkän parisa sit..

Metäsä oon ollu 4½ aikana hurjat neljä yötä ja edellisestä pakkiruokailustaki on apautiarallaa kolome kuukautta.. Samasa ajasa aseesee on tullu koskettua tasan yhen kerran..Yksikköupseeri pikkusen kusi kolmen miehen hommat.. ja komaniaa vaihettiin liian myöhään, ni ei kursseille ehitty.. Siksi päästiin prikaatin parhaisiin hommiin,sikälimikäli ei turha särmääminen/pyssyleikit kiinosta

Lopuks vois toreta, että kyllä toi armeja on ihan turhanpäivänen paikka, mistä ei kenellekkään jää mitään käteen, paitti nyt vuaren kuskeile kortti.. Ois varmaaki tästä muinasjäänteestä tavala tai toisela aika päästä eroon?

Ei muuta-jatkakaa

-Älä hankkiudu silmätikuksi, ts. vanha ole huomaamaton - menetelmä. Tee hommasi sen verran huolella, ettei tule sanomista, mutta älä niin hyvin, että olisit AUK-listoilla kärkipäässä.

Sanotaan, että armeijasta kukaan ei kotiudu reserviin muuttumattomana. Ja hyvinkin voin tuon väitteen varmentaa tässä ja nyt. Siinä vaiheessa, kun on polkenut 80 kilometriä loivaa vastamäkeä armeijan munamankelilla - esterin oikuista johtuen alusvaatteita myöten märkänä, hartiat rynkyn ja tetsarin painosta iloisiksi kouruiksi muovaantuneina ja mahan happoentsyymien käydessä henkäyksenkeveiden seinämien kimppuun muun polttoaineen puutteessa - löytää helposti itsensä pohtimassa perimmäisiä kysymyksiä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Siinä oppii arvostamaan arjen pieniä iloja, kuten vaikkapa päiväunia tai äidin valmistamia lihapullia.

OthoKhyl wrote:

Aijai sentään, et päässyt kuninkaalliseen korohoroon :D Ajattelin vaan että jos olisit siellä, niin olisin kyselly että vieläkö siellä on vanhat tutut skapparit yksikössä, mm. totaalihullu komppanianpäällikkö kapteeni Tamio Salminen (taisi kyllä siirtyä JTR:n esikuntaan aika pian sen jälkeen kun kotiuduin -04 tammikuussa) :D

Jokos on LeKen maasto tullut tutuksi :D?

Kapina wrote:


Oletko iloinen foorumiplussasta, jonka sait Omiisin kirjoittamalla tekstillä? Eli siis Omiisi kirjoitti tuon tekstin aiemmin tänne.

no jee meen ainaki sivariin ihan suosiolla...! en tajuu miks oletetaan ett kaikkien poikien pitäs olla jotai kauheit lihaskimppui ja uskaltaa käsitellä aseita.

Yukimura wrote:


Mielenkiintoista, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen määräytyy kiinnostukseksi omaa sukupuolta kohtaan, kun kieltäytyy olemasta ahtaissa oloissa pääasiassa oman sukupuolen edustajiensa kanssa. Siellä _siviilissä_ on _kuulemma_ enemmän tyttöjä. Ihan epäloogista.

Kuitenkin, normeista poikkeaminen ja instituutioiden/kuolevien kansanperinteiden vastustaminen kysyy munaskua, riippumatta siitä, mihin sitä elintä lykkää suurimman osan _elin_ajastaan.

En myöskään kauhean karskina ja isänmaalisena näe nettipohjaisen kiekkopelin pelaamista teini-ikäisien seurassa, tai omakuvaksi valittavan larppisusieläimiä. Anime on niin Cdin juttu.

Yukimura wrote:


En tiennyt, että sinulla on copyright kritisointiin.

Hentaijutut on tyttömäisempiä, kuin tuhat aseistäkieltäytyjää sukkahousuissa.

Yukimura wrote:


En tiennyt, että sinulla on copyright kritisointiin.

Hentaijutut on tyttömäisempiä, kuin tuhat aseistäkieltäytyjää sukkahousuissa.

Yukimura wrote:


Larppisusifetissi on epänormaalia.

Katso wikipediasta vielä määritelmä homoseksuaalisuudelle ja yhdistä se armeijaan jollakin tavalla.

Edit.
En ottanut huomioon, että jos tarkoitit ihan vain homoa homo sapiensina, sitten aasinsita on loogisempi, joskaan tarvetta korostaa, että "ihminen joka ei käy armeijaa on ihminen" en näe.